<<< 2006-2010

Warkauden Lehti 17.7.2009

Verkostoitunut varkautelainen liikuntakulttuuri

 

Yhteistyö on voimaa. Se saa tarpeen mukaan eri muotoja

Varkautelaisella liikunnalla ja urheilulla on jo yli sadan vuoden mittainen järjestäytymishistoriansa. Jo vuonna 1891 perustettiin Lehtoniemeen ensimmäinen voimisteluseura, jonka toiminta tosin jäi vähäiseksi. Ensimmäiseksi laaja-alaisemmin toimineeksi seuraksi perustettiin vuonna 1904 Warkauden tehtaan voimistelu- ja urheiluseura.

Suomalainen liikuntakulttuuri on muuttunut aikojen kuluessa. Yhteiskunnalliset ja jopa maailmanlaajuiset muutokset vaikuttavat suomalaiseen liikuntakulttuuriin muokaten toimintamuotoja ja -sisältöjä. Vaikka suomalainen liikuntakulttuuri onkin yleisellä tasolla suhteellisen samankaltaista, on paikallisella tasolla havaittavissa omat eronsa.

 

Verkostoituminen on avainsana

Yksi tämän päivän avainsanoista on verkostoituminen. Erilaisista verkostoitumisen muodoista puhutaan monissa eri yhteyksissä. Yksi verkostoitumisen mahdollistaja on uusi informaatioteknologia. Verkostoja muodostetaan myös erilaisten yhteisöjen välille.
Esimerkiksi taloudessa puhutaan verkostotaloudesta ja ajankohtaisia ovat myös puheet kuntien verkostoitumisesta. Nykyään myös liikunnan ja urheilun parissa työskentelevät muodostavat verkostomaisia toimijakenttiä. Artikkelissamme valaisemme, miten liikunta- ja urheilutoimijoiden verkostoituminen ilmenee varkautelaisissa käytännöissä.

Varkautelaisen liikuntakulttuurin verkostoitumista selvitettiin keväällä 2007 järjestöille lähetetyllä kyselyllä. Kaikkiaan kysely lähetettiin 78 yhdistykselle, joista 54 (69%) palautti vastauksensa. Kyselyä ei suunnattu pelkästään liikunta- ja urheilujärjestöille, vaan mukaan valikoitiin myös eläkeläisjärjestöjä, veteraanijärjestöjä ja muita liikuntaa organisoivia järjestöjä.

Pääasialliseksi toimintamuodokseen vastaajat ilmoittivat harraste- ja kuntoliikunnan (21%), kilpa- ja huippu-urheilun (20%) ja ikääntyneiden liikunnan (12%). Muita pääasiallisia toimintamuotoja olivat lasten ja nuorten liikunta (11%), erityisliikunta (9%), koululais- ja opiskelijaliikunta (5%) sekä jokin muu liikunta (5%).

Kyselyssä tiedusteltiin yhdistysten keskeistä toiminta-ajatusta. Urheiluseurat ilmaisivat useimmiten keskeisimmäksi tehtäväkseen lajin harrastamisen edistämisen. Toinen keskeinen toiminta-ajatus oli terveyden edistäminen ja kuntoliikunta. Kolmanneksi tehtäväksi määrittyi virkistystoiminta sekä erilaisista sairauksista kärsivien tukeminen liikunnan avulla.

Varkautelaiset liikuntaa ja urheilua organisoivat yhdistykset tekevät monenlaista yhteistyötä. Toimintojen kannalta tärkeimmäksi ja monipuolisimmaksi yhteistyökumppaniksi osoittautui valtakunnallinen liitto tai keskusjärjestö. Erityisesti valtakunnalliselta tasolta haettiin koulutuspalveluja, apua toiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen sekä tiedotusapua. Oivaksi yhteistyökumppaniksi nähtiin myös kaupunki, jolta odotettiin erityisesti rahoitusta sekä tukea toiminnan suunnittelussa ja järjestämisessä.

Yritysten kanssa tehtävä yhteistyö rajoittui lähes täydellisesti yhdistyksen toiminnan rahoituksen hankkimiseen. Järjestöt tekevät myös keskinäistä yhteistyötä. Yleisimmäksi yhteistyön muodoksi ilmoitettiin toiminta erilaisissa projekteissa.
Tärkeimmiksi yhteistyökumppaneiksi yhdistykset nimesivät kaupungin tai jonkin yrityksen. Tärkeiksi yhteistyökumppaneiksi nähtiin myös valtakunnalliset liitot, kuten lajiliitot, keskusjärjestöt tai aluejärjestöt. Lähes samalle tasolle valtakunnallisten ja aluejärjestöjen kanssa ylsivät muut yhdistykset ja toiset urheiluseurat.
Varkauden Urheiluseurat ry mainitaan viiden tärkeimmän yhteistyökumppanin joukossa harvemmin kuin edellä mainitut, mutta yksittäisiä toimijoita useammin.

Yhdistyksiltä kysyttiin myös yhteistyön hyötyjä. Selvästi merkittävimmäksi nähtiin yhteistyön tuottama taloudellinen hyöty. Esimerkiksi yhdistykset nostivat avustukset, rahallisen tuen ja kustannusten jaon.
Aineistosta nousi esiin myös kolme keskitärkeää hyötyä. Näistä ensimmäinen käsitteli koulutuksen ja ohjauksen saamista sekä vertaistukea. Yhdistykset siis kokevat yhteistyön tuottavan uutta tietoa koulutuksen, kurssien ja ohjauksen kautta. Toinen keskitärkeä hyöty oli näkyvyys ja tunnettuus.

Yhteistyön katsottiin lisäävän yhdistyksen omaa näkyvyyttä ja tuottavan siten myös mainetta. Kolmanneksi keskitärkeäksi hyödyksi tunnistettiin liikuntapaikkojen ja – välineiden käyttömahdollisuus. Jokaisella yhdistyksellä ei ole mahdollisuuksia omiin liikuntapaikkoihin, joten yhteistyö tällä osa-alueella on ymmärrettävää.

Vähäisessä määrin vastauksista nousi esiin myös muita yhteistyön hyötyjä, kuten sosiaalinen hyöty, tiedotuksellinen hyöty, kilpailutoiminnan hyöty sekä uudet harrastajat. Sosiaaliseksi hyödyksi nähtiin yhteistyön kautta toisiin tutustuminen ja uudet kontaktit samoin kuin vuorovaikutus ja sosiaalinen kanssakäyminen. Tiedotukselliseksi hyödyksi koettiin tiedon levittämisen ja saannin helpottuminen.

Verkostomaisiin käytäntöihin sopeutumisesta viesti, että 70,4 prosenttia vastanneista yhdistyksistä koki yhteistyön tekemisen ongelmattomaksi. 18,5 prosenttia vastaajista näki yhteistyössä olleen ongelmia. Erityisen selkeästi nousi esille ongelmien liittyminen talouskysymyksiin.

 

Yhteistyömuodot ovat moninaisempia

Yhteistyön tekemisen selkeimpänä uhkana pidettiin rahallisen ja taloudellisen tuen heikkenemistä. Niin kaupungin kuin yritystenkin tuen nähtiin vähentyneen ja samalla rahallisen avun saannin vaikeutuneen. Parissa vastauksessa oltiin sitä mieltä, että samalla kun tuki vähenee, niin toiminnan kulut ovat kasvussa ja ohjaajista on pulaa. Toiminnan kuluiksi mainittiin muun muassa tilavuokrien kallistuminen. Kaikkiaan yhdistykset kokivat yhteistyön viime vuosina tiivistyneen.

Yhdistysten yleisenä tulevaisuuden linjauksena oli pyrkimys yhteistyön lisäämiseen tavalla tai toisella. Toisaalta moni vastaaja ilmoitti, että yhdistyksessä ei ole mietitty tulevaisuutta ja tulevaisuuden yhteistyön tekemistä. Toiminnan kehittämiseen tähtääviksi tulevaisuuden suunnitelmiksi nimettiin koulutuksen lisääminen, uusien harrastajien saaminen, näkyvyyden lisääminen ja toiminnan entistä parempi suunnittelu.

Varkautelaiset urheiluseurat hyödyntävät yhteistyötä ja verkostoitumista edelläkävijän tavoin, sillä paikkakunnalla toimii lähes ainutlaatuisena yhteistyöverkostona Varkauden Urheiluseurat ry. Yhdistys toimii paikallisten liikunnan järjestäjien yhteistyökumppanina ja eräänlaisena paikallisena kattojärjestönä. Noin puolet vastaajista ilmoittivatkin kuuluvansa kyseiseen yhdistykseen. Tällöin on toki huomioitava, että kyselyyn vastasivat myös muut liikunnan järjestäjät kuin urheiluseurat.

Varkautelaisia yhteistyöverkostoja tutkittaessa havaitaan, että yhteistyömuodot ovat entistäkin moninaisempia. Perinteisten talkootöiden ja rahankeruun rinnalle on kehitetty muitakin verkostokäytäntöjä, joita ovat esimerkiksi yhteiset koulutukset, liikuntapaikkojen ja – välineiden yhteiskäyttö ja toiminnan suunnittelu yhdessä toisten toimijoiden kanssa.

Verkostoituminen ei ole kaikilla toimijoilla rakenteellisesti eikä toiminnallisesti samanlaista, eikä voikaan olla. Jokaisella toimijalla on oma tavoitteellisuutensa, jonka pohjalle se rakentaa omat verkostonsa. Tutkimus osoittaa, että eriytyneen liikuntakulttuurin ominaisuudet näkyvät verkostoitumisessa ja yhteistyön tekemisessä. Verkostoitumalla varkautelaiset liikuntaa organisoivat yhdistykset paitsi lisäävät järjestöllistä pääomaansa myös luovat edellytyksiä omalle menestyksekkäälle toiminnalleen.

Varkautelaisen kolmannen sektorin liikuntakentän verkostoitumisen ja yhteistyön tulevaisuuden voi tutkimuksen tulosten perusteella katsoa olevan suhteellisen valoisa . Yhteistyön lisäämistä ja verkostoitumisessa aktivoitumista suunnittelee vastanneista yhdistyksistä usea ja moni koki, että yhteistyö on viime aikoina lisääntynyt.

Tutkimuksen perusteella on selvää, että yhteistyö ja verkostoituminen hyödyttävät eri toimijoita. Myös liikunnan järjestäjät ovat huomanneet yhteistyön tekemisen ja sosiaalisten verkostojen monipuoliset hyödyt. Tämä näkyy erilaisina yhteistyön muotoina yhä erilaisempien yhteistyökumppaneiden kanssa.

Yhteistyölle keksitään uusia tapoja ja uusia tahoja. Omaa toimintaa pyritään kehittämään ja arvioimaan tarkoituksenmukaisesti toimijan omista lähtökohdista.