<<< Haastatteluja

Janne Kuronen

Kuntoa pitää vaalia

– Kunto tietysti pysyy, kun sitä tottunut vaalimaan varhaisista juniorivuosista. Palomiehen työ edellyttää fyysistä kuntoa. Se testataan kerran vuodessa ja näin säilyttää työpaikkansa, sanoo palomieheksi vuonna -94 valmistunut Janne Kuronen, joka on juuriltaan Joroisista, mutta muuttanut Varkauteen.

Kuronen harrasti junioriurheilua. Lajeina olivat lentopallo, pesäpallo ja hiihto. Aikuisiällä hän pelasi aktiivisesti pesä- ja lentopalloa. Lentopalloura tuli Varkauden Tarmon kautta ja pesäpallo Puurtilan Kisa-Poikien.

– Nykyisin olen lähinnä juniorien kanssa tekemisissä: niin lento- kuin pesäpallossakin olen valmentanut alle 13-vuotiaita. Ja olen kehottanut kaikkia junioreita pelaamaan jotakin kesälajia ja syksyllä heivaamaan johonkin talvilajiin, kertoo Kuronen.

Nuorille useampi laji

Jannen mukaan monet suuntautuvat vanhempien kiinnostuksen mukaan. Omatkin.

– Pojilla on repertuaarissa jääpallo, lentopallo ja pesäpallo. Lotta-tyttö harrastaa lentopalloa ja taitoluistelua sekä musikaalisia hommia. Pari pienintä on etsikkoiässä, mutta näyttää olevan aika luonnollista, että vanhempien kiinnostuksen mukaan suuntautuvat. Tärkeintä on antaa lasten valita lajinsa ja antaa kokeilla mahdollisemman montaa lajia, hän korostaa.

Kurosen mielestä tuntuu pahalta, että 12 -13-vuotiailla olisi vain se yksi ja ainoa harjoittelulaji.

– Se on kansantaloudellisesti ja kansainterveydellisestikin erittäin hupaa, että 12-vuotiaan pojan käsketään valita vain esim. jääkiekko, missä kesäaikaan on niin kiivas harjoitustahti, ettei siihen mahdu kesälajia. Sitten juniori lopettaa jalkapallon, jatkaa jääkiekkoa, mikä on hyvin tyypillistä 15–16 vuoden iässä, minkä jälkeen lopettaa senkin. Sen jälkeen ei olekaan muuta harrastusta, vaan yhdenputkenmalli. Nuori jää tavallaan ilman harrastusta, iässä, jossa se olisi kaikkein tärkeintä. Siinä olisi se yhteiskuntavastuunpaikka, pohtii Janne Kuronen, joka on kaupunginhallituksen puheenjohtaja sekä valtuutettu, ja hän pitää valmentamista kaiken kiireenkin keskellä hedelmällisenä hetkenä.

”Koirat haukkuu ja karavaani kulkee”

Jannella on paljon hyviä muistoja Urheiluseurojen ajoilta.  

– Siellä on paljon henkilöitä, jotka aikaansa uhraten tekevät töitä. Voin luetella koko hallituksenkin, mutta Savon Suunnan edustaja Raimo Ahokas, jonka kaltaisia ihmisiä pitäisi olla enemmän, Lappalaisen Tuomo tulee mieleen ja tietysti kaiken ”arkkitehtina” Hannu Kiminkinen.

– Minä en näe Urheiluseurojen toiminnassa mitään negatiivista. Luulen, että vaikka toimijat ovat vähissä, on kateus saattanut säilyä urheiluseurojen välillä ja kulminoitua Urheiluseurat ry:hyn. Mikä on erittäin valitettavaa. Sanoisin näin, että ”koirat haukkuu ja karavaani kulkee”. Aika ajoin kalskahtaa korvaan joku, joka ei ole varauksetonta luottamusta saanut, mutta se on hyvin harva joukko.

Seuratoiminnasta yleensäkin Kuronen sanoo, että tämän päivän ihminen kokee olevansa niin kiireinen, että hirveän vähän jää aikaa yhteiskunnalliseen toimintaan. Hän on kovin huolestunut siitä, että vapaaehtoistyö on menettänyt asemansa yhteiskunnassa.

– Kun ajattelen vaikka seuratoimintoja, niiden hallitusta tai vastuullisia tehtäviä, niin on aika vähän innokkaita tulijoita. Ennen vanhaan jouduttiin äänestämään, kuka pääsee seuran puheenjohtajaksi. Nyt joudutaan vuosia metsästämään, kuka siellä alkaisi tehdä vastuutyötä. Olen jossain käyttänyt sanoja: ”takapenkille on tulijoita, mutta etupenkillä on hyvin väljää.”

Tärkeää työtä

– Mitä Urheiluseuroihin tulee, niin se on tehnyt ansiokasta työtä jo vuodesta -90 lähtien. Se on järjestö, jonka kautta on mahdollista saada monenlaista apua seuratoimintaan. Otetaan vaikka hallinnollinen puoli, mikä varmaan ontuu monessakin seurassa. Tätä kautta saa hyviä vinkkejä ja mahdollisuuksia kouluttautua ja hoidattaa vaikka taloudenpitoa, selittää Kuronen.

– Varkauden Urheiluseurat ry:n, niin kuin myös muidenkin urheiluseurojen toiminta, on ollut kaupungille äärettömän tärkeää. Jos otetaan esimerkiksi jalkapalloseura tai pesäpalloseura, joka kesäaikana pyörittää melkein kahtasataa junioria, niin aikamoinen nuoriso-ohjaaja pitää olla, jotta sen kaartin saa haalattua läpi koko vuoden, kiittelee Kuronen.

Jannen mielestä kaikki eivät välttämättä edes ymmärrä, miten arvokasta on se työ mitä, ihmiset tekevät vapaa-ajallaan muiden lasten eteen.

– Minullakin on ”oma lehmä ojassa”, omat lapset harrastavat tiiviisti. Mutta on mitalinkin ansainneita henkilöitä. Kolmannen sektorin työ tulee saamaan suurempaa arvoa tulevaisuudessa, uskoo Kuronen ja jatkaa:

– Ei voi olla niin, että jätetään täysin huoltamatta tämä liikunta ja terveyspuoli ennalta ehkäisevässä merkityksessä. Siihen on pakko yhteiskunnan satsata. Urheiluseuroista voi mainita. Se menee tietysti vähän liikunnankin ohi. Mainitsemisen arvoista on, miten tämä yhdistys on työllistänyt ison joukon ihmisiä. Ja tähän luotetaan tulevaisuudessakin.

Maija Mannerkorpi 17.12.2009