<<< Haastatteluja

Hannu Kiminkinen

”Urheilu on minulle kaikki kaikessa”

Maija Mannerkorven 20-vuotis juhlahaastattelu loppukesältä 2010.

-

Miltä Sinusta nyt tuntuu?

– Tällä hetkellä tuntuu, että Urheiluseurat ry:llä toiminnot ovat kohtuullisen vakaalla pohjalla. Jatkuva kasvu on menossa. Tietysti pikkuisen huolettaa tulevaisuudessa se, että talo on iso ja riittävätkö työpaikkaohjaajien resurssit työpaja- ja työllistämistoiminnassa.

– Seurojen toiminnassa huolestuttaa paljon, että seuroihin ei tahdo saada johtotehtäviin henkilöitä pyörittämään toimintaa. Varkaudessakin on muutama hyvin pelikelpoinen seura, mutta toimintaan on kehittynyt jonkinlaisia uhkia, kun ei ole työresursseja. Tietysti myös taloudellinen lama tuo tullessaan sen, että rahatkin ovat aika kovilla, jolloin ei saada uusia ihmisiä mukaan seurojen hommaan.

Onko tämä iso muutos seuratoiminnassa?

– On tällä hetkellä. Ja sitten tämä Varkauden kova työttömyys, joka näkyy jo seuratoiminnoissakin, kun perheitä muuttaa muualle Suomeen.

Onko muita suuria muutoksia urheilussa?

– Järjestötoiminnan lisäksi urheilumenestykseenkin heijastuu se, että tällä hetkellä Varkaudessa ei ole liiaksi aikuisikäisiä kilvoittelijoita. On hyvä, että lapsia liikutetaan ja hyvin nuoresta asti opetetaan liikunnan perustaitoja.

– Tänä päivänä niin Varkaudessa, kuin muuallakin Suomessa, raa’asti liian varhain opetellaan vain yhtä lajia. Sitten kisaillaan ja lopulta lopetetaan urheilu. Yli viisitoistavuotiaiden urheilua harrastavien määrä on kaikkialla Suomessa, Varkaudessakin, tippunut huomattavasti. Ihmiset ajattelevat, että sitten veteraani-ikäisenä, kun lapset on saatu, aletaan harrastaa liikuntaa uudestaan. Sellaisia ilmiöitä on olemassa.

Harrastatko itse liikuntaa, painitko?

– Harrastan hyötyliikuntaa. Kesämökillä nikkaroin aika paljon ja siihen kuluu aika. Se on minun kunnolleni hyväksi. Ja paini on poikasten ja nuorten miesten hommaa! En paini!

Mitä urheilu merkitsee Sinulle?

– No, urheilu on työelämäni pääaihe. Eli kyllä, urheilu on minulle kaikki kaikessa.

 

Kuinka rentoudut?

– Mökki on ainoa, jossa pääsee kiireestä vähän eroon. Veneily ja mökkeily. Ne kulkevat niin kuin käsi kädessä. Veneily on tullut tavallaan uutena. Nuorempana harrastin kyllä paljon veneilyä ja jyväskyläläisenä kesämökki oli vesimatkan päässä. Minä kuljinkin sinne paljon veneellä. Sitten myin veneen pois ja nyt olen pari kesää opetellut veneilyä taas ihan uudestaan

Saatko voimaa näistä harrastuksista?

– Kyllä.

Onko Sinulla muita voimanlähteitä?

– No, tietysti matkailu jonkin verran.

Millä mielin aloitit yhteistoiminnan vuonna 1990?

– Olin asuntomessutoiminnan aloitteentekijä ja ensimmäisessä kokouksessa, kun seurat kokoontuivat, minut valittiin yhteistyöryhmän puheenjohtajaksi. Olenkin maaliskuusta -90 lähtien pyörittänyt tätä, kun tiesin asuntomessuista. Olin Jyväskylässä pyörittänyt samanlaisen homman...

– Pikkukaupungissa sitä ei voi yksin pyörittää, vaan se vaatii yhteistyötä. Yhteistyömieli oli, kun päähomma käynnistyi: yhteistyöhanke. Silloinkin minä edustin Varkauden Tarmoa. Yksin Asuntomessun töitä ei olisi mikään seura pystynyt hoitamaan!

Mikä on vaikeinta tässä työssä?

– Tietysti työn ja vapaa-ajan rajaaminen, kun nykyajan tietotekniikka mahdollistaa sen, että toimisto on myös kotona ja kesämökilläkin. Eli lomallakin joka päivä tulee tätä työtä tehtyä. Se on se vaikeus. Tänä kesänä minä vähän yritin opetella, etten aukaisisi tietokonetta mökillä, mutta ei se oikein onnistunut.

Entä mikä on helpointa?

– Helpointa on tietysti se, että meillä menee kohtuullisen hyvin. Ja sitten missään vaiheessa mitään hommaa ei ole aloitettu meidän omasta aloitteesta, vaan toiveet ja tarpeet on tullut ympäröivästä yhteiskunnasta. Se on tavallaan helppous, että ne hommat ja toiminta rullaa omalla painollaan. Ja kun on rohkeutta tarttua nopeasti tilanteisiin, niin niitä onnistumisia on tullut kohtuullisen paljon.

 

Mikä on ollut hauskin hetkesi?

– Kyllä varmaan vuonna 1998, kun yhdessä varapuheenjohtajan kanssa olimme Rüsselsheimin matkalla Saksassa, ystävyyskaupungissa. Siellä oli mukavaa ja se oli sen oloinen matka, että sieltä pystyi ns. varastamaan toiselta hyviä ideoita toiminnan kehittämiseen. Eli Rüsselsheimista on otettu idea tähän palkitsemissysteemiin. Ja silloinen varapuheenjohtaja Pekka Markkanen oli myös sahanjohtaja. Kehitimme hänen kanssaan lentokoneessa ja matkan aikana puu- ja puuteriprojektin. Sitä kautta kehitettiin tätä työllistämistoimintaa aika pitkälle. Se oli kohtuullisen mieleenpainuva reissu. Ja Rüsselsheimin torilla räntäsateessa lyötiin kättä päälle Matti Lönnroosin kanssa, että urheiluseurat alkavat hyödyntämään työllistämisprojektitoimintaa. Toinen huippuhetki oli Avainvalintatunnuksen vastaanottaminen. (Kts. Avainvalintatunnus)

 

Mikä on ollut hankalinta työssäsi?

– No, ei nyt hirveän hankalia hetkiä ole ollut. Minulla on tämän vuoden aikana ollut 130 eri ihmistä töissä ja tänä vuonna ollut jo varmaan enemmänkin, vaikka vuosi on vielä kesken, niin niitä hankalia hetkiä on, koska työntekijäsakki on kirjavaa. Kaikki eivät aina tule toimeen ja se synnyttää ajoittain hankaluuksia.

Miltä tuntuu, kuinka kauan jaksat tehdä vielä tätä työtä?

– Minulla on sellainen tunne, että kolme vuotta. Alkusyksyllä ratkeaa nämä asiat...

Oletko laskenut monessako kokouksessa olet istunut ja montako matkaa olet ajanut urheilutoiminnan vuoksi?

– En ole laskenut. Se on ihan mieletön määrä. Järjestötoimintaa ja urheilua olen harrastanut vuodesta 1960 lähtien. Silloin on tullut paini mukaan, mutta järjestövastuuta on tullut jo 12–13-vuotiaana. Olin silloin, vuosina 64–66, edustamani painiseuran nuorisojaoston taloudenhoitaja.

Toimin paikkakuntatasolla tänäkin päivänä ja aluetasolla Itä-Suomen Liikuntaneuvostossa. Minulla on myös valtakunnallisia painitöitä Suomen Painiliiton ja TUL:n puolelta sekä olen kansainvälisen CSIT:n painikomission, Kansainvälisen Työväen Urheiluliiton presidentti. Kyllä niitä hommia on.

– Paikkakuntatasolla Tarmon hallituksessa 25 vuotta, mistä ajasta puheenjohtajan pestiä olen hoitanut 15 vuotta. Toki kokouksia mitä olen ollut vetämässä, niin haen kokouksissa ratkaisuja, että vedetään linjoja ja sitten tulee tehtävät, työt ihmisille ja tärkeintä toimintaa on kokousten välinen aika. En halua kasata ja haalia ylimääräisiä kokouksia.

Oletko saanut hyvin ystäviä urheilu- ja järjestötoiminnan parista?

– Kyllä olen. Ja myös kateellisia vihamiehiä ja-naisia!

 

Onko Sinulla 20-vuotisjuhlasta jotain sanottavaa?

– Juhla vähän huolestuttaa, erityisesti sen järjestäminen. Toivottavasti se toteutuu, menee hyvin ja sali on täynnä. Serkkuni tulee sinne puhelemaan. Juhlan järjestelyt eivät ole ihan toivotulla tavalla ja se johtuu ihan minusta sekä muutosta. Muutto ja uuden työllistämishankkeen kehittäminen on syönyt miestä aika paljon. Juhlan järjestely ei ole vielä täysin pulkassa.

Mitä ajattelet uusista toimitiloista?

– Uudet tilat ovat ihan hyvät, toimivat. Pikkuviilausta vielä tarvitaan. Pari kolme toimistohuonetta, jotka kenties saattaisivat vaatia varmaan ilmastointia - kuuma kesä. Kaupungin edustajan kanssa talven aikana kartoitetaan. Varsinkin minun huone on ihan mieletön. Ilma ei kierrä ollenkaan, kun on niin paksut seinät. Toimitilat ovat kuitenkin hyvät ja yllättävän vähän on tarvinnut tehdä remonttia. Ja mikä parasta, toimitilaratkaisuissa kaupungin kiinteistöpuolen suhtautuminen asiaan on ollut tosi positiivinen.
 

Onko Sinulla muuta sanottavaa?

– Sanottavaa on varmasti se, että tässä laajuudessa kohtuullisen vakaalla pohjalla tätä työllistämistoimintaa on pyöritetty ja kaupungin satsaukset ovat olleet siihen kohtuullisen minimaaliset, saatuun tulokseen ja kaupungin saamaan säästöön nähden. Kaupungin saamat säästöt, kun me tehdään tätä työtä, ja taloudellinen tuki eivät ole missään kohti olleet balanssissa.

Kaupunki ei siis panosta tarpeeksi?

– Lähinnä peräänkuulutan työohjausresurssien saamista jollain sovittavalla tavalla meidän toimintaan.

Onko muuta sydämellä?

– Tietysti kun katson seuraväkeen ja jäsenkuntaan päin, minä olen tyytyväinen, että järjestöllinen eheys on kaupungissa oikein hyvä. Ja toivon, ettei jatkossakaan reviiri- valtataistelua syntyisi ja kaikki seurat ajaisivat yhteistä hyvää. Ja lähinnä veronmaksajien etua ajatellen, toivon, että kaupungin liikuntapaikat pysyisivät hyvässä kunnossa.

Maija Mannerkorpi 19.8.2010