<<< Haastatteluja

Tuomo Lappalainen

Järjestyksenvalvojana pääsee osallistumaan tapahtumiin

– Järjestyksenvalvontatehtävissä Varkaudessa, on oikeastaan eniten ollut meidän judoseuran Yama-Arashin jäseniä. Lähes kaikki tilaisuudet ovat kaupungin järjestämiä: iltatorit, rock-konsertit, ym. tapahtumat. Ja vaatimukset ovat tiukentuneet, sillä nykyään vaaditaan kortilliset järjestysmiehet, toteaa Tuomo Lappalainen, joka mielellään liikkuu ja valvoo järjestystä eri tapahtumissa.

Kesätiistain iltatoria hän pitää hauskana, samaten nuorison bänditapahtumia.

– Jäi mieleen yksi bändi, joka soitti kappaleita täydellä antaumuksella. Miten nuorilla riittääkin energiaa... Aikaa järjestyy huomaamatta, kun siellä saa olla mukana.

– Yama-Arashi liittyi 90-luvulla Varkauden Urheiluseurat ry:n jäsenseuraksi. Motiivina oli saada seuralle tietoa toiminnan järjestelyistä, talkootehtäviä, tukijuttuja ja erilaisia kursseja kirjanpitoon ja muihin, hän tilittää.

– Nythän tämä on laajentunut paljon. Me olemme olleet myös Prisman inventaariossa toisen seuran WP 35:n apuna. Urheiluseurat ry:n jäsenenä seuramme pystyy myymään omia resurssejaan. Ja jäsenet ovat saaneet koulutusta järjestyksenvalvontaan, lisää Lappalainen.



Vanhin poika judoon

Kun vanhin poika halusi judoon 90-luvulla, Tuomo Lappalainen vastusteli alkuun, mutta sitten havaitsi judon olevan hyväksi, ja hänellä vierähtikin vuosia huoltajana, matkanjärjestelijänä ja pelimatkojen kuskina. Yama-Arashin hallituksen jäsenenä Lappalainen on ollut parikymmentä vuotta. Vasta muutama vuosi sitten hän jäi pois ja on ollut nyt pari vuotta TJ-Automationin toimialajohtaja.

Omaa urheilutaustaa hänellä on perusharrastuksen verran Rajakadun rannasta, missä parhaimmillaan toistasataa lasta pelasi 60-luvulla pesäpalloa, jalkapalloa ja jääpalloakin. Myös työporukoissa hän on pelannut lentopalloa.



Kolmas sektori työllistäjänä

Tuomo Lappalaisen mielestä kolmas sektori nähdään usein kilpailijana, töiden viejänä ja alihinnoittelijana. Ihmiset oppivat ostamaan erilaisia palveluja Urheiluseuroilta ja muilta ja kun siihen totutaan, niin palvelut loppuvat.
Parhaana palveluna hän pitää erilaisia rakennustöitä:

– Minulla itselläni ei aika riitä, joten olen antanut Varkauden Urheiluseuroille esimerkiksi aidan uusimisen. Urheiluseuroilla on hyvät vetäjät ja kotitalkkaria, pihansiivousta ja palveluja löytyy. Toivon mukaan löytyy jatkossakin. Osittain ne ovat olleet yhteiskunnan tukemia muotoja, mutta jokaisella on mahdollisuus käyttää ko. palveluja.

– Tämä on hyvin tarpeellinen juttu ja se on onneksi hoidettu hyvin. Hannu Kiminkiselle siitä suuri kiitos. Täysipäiväisesti ja täydellä teholla hän on ollut mukana ja kehittämässä tätä. Siinä mielessä tulevaisuutta on varmasti, puntaroi Lappalainen.

– Kaupunki on ollut, ja en tiedä onko sen tulevaisuuden tehtäväkin olla, osittainen sosiaalinen työllistäjä. Kaupunkihan pyrkii tukemaan tervettä yritys- ja bisnestoimintaa, ettei sen tarvitse itse kerätä niitä omille palkkalistoille ja kantaa sosiaalisen työllistämisen statusta, niin kuin joskus aikoinaan suurperheiden ja huonosti työllistyvien osalta, näkee Lappalainen.

– Varkaudessahan on sellaisella statuksella oleva yritys, Warkop. Varkauden Urheiluseurat ry:n työllistäminen perustuu enemmän työhön tutustumisen ja sitä kautta kuntoutukseen. Mutta näitä tarvitaan ja työn tekemisenkuva varmasti muuttuu jatkossa: se ei ole seitsemästä neljään kestävää tehdastyötä vaan työuran joutuu etsimään jostakin muusta, ehkä aikoinaan ns. ”pilipalihommista”. Se oli oikeata työtä, kun oltiin jossakin sorvin ääressä.

 

 

Maija Mannerkorpi 1.12.2009